Resinaretki on sitten onnellisesti takana. Tai ainakin se on takana. Melkein koko porukka pääsii maaliin asti. Ainoastaan yksi retkikuntamme jäsenistä joutui jättämään leikin kesken puolessavälissä vatsakrampin vuoksi. Tähän ei tietenkään mitenkään vaikuttanut se, että Kankaanpään Essolla piti syödä isoin lihapiirakka mitä sieltä sattui löytymään. Jos alkuperäinen tavoitteemme Niinisalon sotilaskodista olisi saavutettu olisi varmasti moisilta vatsan väänteiltä vältytty. Yksikköresinat ovat kuitenkin sen verran pumppuresinoita hitaampia, että valoisaan aikaan emme millään olisi ehtineet takaisin Poriin.

Mihin sitten sattuu:
- Olkavarren ojentajalihakset
- Hauikset
- Pakarat
- Reidet
- Kämmenet (ei kuitenkaan yhtään rakkoa. Ilmeisesti käsineet olivat aika hyvät.)
- Lihaksiin eripuolella kehoa joiden olemassa olosta en aikaisemmin edes ollut tietoinen.

Satakunnan Elämysrautatie ryon järjestänyt hyvät puitteen tällaiselle harrastustoiminnalle ja rata on hyvässä kunnossa. Radan varrella on runsaasti levähdyspaikkoja ja Pomarkun vanhalle asemalle ollaan selvästi virittelemässä enemmänkin tämän kaltaista toimintaa. Lisäksi reitti ei ole liian raskas, koska ylämäet ovat melko loivia. Muutama tasoristeys matkalla on, mutta niistä selviää kun tiedostaa sen tosiasian että autoilijat eivät osaa väistää resinaa. Uskallan suositella kaikille kokeilun haluisille tuota reittiä. Reitti oli huomattavasti kevyempi mitä aikaisemmin pumppaamani Haapamäki - Virrat