Resinaretki on sitten onnellisesti takana. Tai ainakin se on takana.
Melkein koko porukka pääsii maaliin asti. Ainoastaan yksi retkikuntamme
jäsenistä joutui jättämään leikin kesken puolessavälissä vatsakrampin
vuoksi. Tähän ei tietenkään mitenkään vaikuttanut se, että Kankaanpään
Essolla piti syödä isoin lihapiirakka mitä sieltä sattui löytymään. Jos
alkuperäinen tavoitteemme Niinisalon sotilaskodista olisi saavutettu
olisi varmasti moisilta vatsan väänteiltä vältytty. Yksikköresinat ovat
kuitenkin sen verran pumppuresinoita hitaampia, että valoisaan aikaan
emme millään olisi ehtineet takaisin Poriin.
Mihin sitten sattuu:
- Olkavarren ojentajalihakset
- Hauikset
- Pakarat
- Reidet
- Kämmenet (ei kuitenkaan yhtään rakkoa. Ilmeisesti käsineet olivat aika hyvät.)
- Lihaksiin eripuolella kehoa joiden olemassa olosta en aikaisemmin edes ollut tietoinen.
Satakunnan Elämysrautatie ryon
järjestänyt hyvät puitteen tällaiselle harrastustoiminnalle ja rata on
hyvässä kunnossa. Radan varrella on runsaasti levähdyspaikkoja ja
Pomarkun vanhalle asemalle ollaan selvästi virittelemässä enemmänkin
tämän kaltaista toimintaa. Lisäksi reitti ei ole liian raskas, koska
ylämäet ovat melko loivia. Muutama tasoristeys matkalla on, mutta
niistä selviää kun tiedostaa sen tosiasian että autoilijat eivät osaa
väistää resinaa. Uskallan suositella kaikille kokeilun haluisille tuota
reittiä. Reitti oli huomattavasti kevyempi mitä aikaisemmin pumppaamani
Haapamäki - Virrat
sunnuntai, 7. elokuu 2005
Kommentit