Perjantaina 11.11 aamupaivan vietimme bussissa matkaillen Nunnienlaaksoon ja sen ymparistoon. Maisemat olivat komeita, joskin niihin alkaa jo sen verran tottua, etta 100 metrin pudotus alas bussin ikkunasta katsottuna ei enaa tunnu miltaan. Nunnienlaakso on vuorten ymparoima laakso saaren keskiosissa. Kyla on elanyt omaa elamaansa hyvin pitkaan ja ensimmainen tie laaksoon saatiin vasta 1964. Kylan elama vaikutti hyvin rauhalliselta ja ainoat ihmiset kylan raitilla olivat roskakuskeja tyossaan. Hyvin he ovat tyonsa tehneetkin, koska saari on todella siisti eika edes pienemmissa kylissa nay lainkaan jatekasoja tai muuta torkya.

Nunnienlaakson jalkeen paatimme vaimon kanssa jarjestaa itsellemme lisaa ohjelmaa. Menimme hyttihissilla 550 metrin korkeudessa sijaitsevaan Monten kylaan. Matkalla ylos oli huikaisevat nakymat Funchalin yli. Perille paastyamme huomasimme, etta kylassa sataa. Mistaan oikeasta suomalaisesta sateesta ei ollut kyse vaan pikemminkin kosteasta tuulesta. Onneksi olimme osanneet varautua tahan. Mukaan ottamamme tuulipuvut tulivat tarpeeseen. Paatimme kavella alas, koska hyttihissin maksu oli 9,50 per matkustaja per matka. Valitsimme lyhemman ja suoremman reitin alan Funchaliin. Tama reitti oli kuitenkin huomattavan jyrkka, jyrkempi kun esimerkiksi Lukonmaki Hervannassa tai Sarkolanmaki Nokialla. Jyrkkyytta oli varmasti yli 20% ja pituutta noin kolme kilometria. Alan paastyamme nautimme hedelmia, leipaa ja vetta kauniissa Pyhan Katariinan puistossa Funchalin keskustassa. Reissun jalkeen jalat huusivat happea sen verran, etta illalla oli pakko kayda lojumassa hotellin porealtaassa. Yolla jalat palautuivat melko hyvin, mutta silti edelleen huomaa, etta eilen on tullut kaveltya.

Illalla harrastimme makumatkailua. Kavimme paikallisessa supermarketissa hakemassa olutta, limpparia ja perunalastuja. Tulos oli pettymys. Perunalastu on perunalastu myos taalla. Jos haluatte tietaa milta paikallinen Coral-olut maistuu, kaykaa ostamassa kaupasta Koffia. Appelsiini limonadi oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Se maistui muuten Fantalle, mutta hiilihappo puuttui taysin ja maku oli sen mukainen. Suomalaiseen makuun se oli laimistunutta.

Tanaan vietamme vapaata retkista ja lepaamme eilisen kavelyn jalkeen. Jossain vaiheessa kaymme Forum Madeira -kauppakeskuksessa ostamassa tuliaisia. Illalla meilla on poyta varattuna suomalais-madeiralaiseen ravintolaan, jossa pitaisi olla mahdollista tanssia tuttujen kotimaisten tahtiin.